Helsingin Sanomat kirjoitti (Kaupunki 22.9.) yksityiskouluista syttyneestä rahariidasta. On hyvä, että Helsingin opetustoimen johtaja Rauno Jarnila otti avoimesti esille erilaisten koulujen rahoituksen.
Helsingissä ala-asteikäisistä noin joka seitsemäs käy yksityiskoulua, yläasteikäisistä vajaa kolmannes ja lukiolaisista alle puolet (40 prosenttia). Koska kaikissa kouluissa opetuksessa noudatetaan perusopetus- ja/tai lukiolakia eikä koulunkäynti maksa oppilaalle, oppilas tai vanhempi ei välttämättä tiedä, omistaako koulun kaupunki vai tarkoitusta varten perustettu rekisteröity yhteisö.
Yksityiskoulut ovat toimineet vuosikymmeniä valtiollisella toimiluvalla yhdenvertaisessa asemassa kunnallisten koulujen rinnalla. Iso osa kaikkien koulujen toiminnan kustannuksista maksetaan valtion kassasta kunnille maksettavilla valtionosuuksilla. Valtiolla on myös tärkeä rooli päätettäessä yksityiskouluille maksettavan oppilaskohtaisen tuen määrästä. Oppilaskohtaisen tuen suuruus määräytyy luokka-asteen mukaan.
Mielestäni Jarnila on oikeassa vaatiessaan, että pienten erityisryhmien kouluttamisesta syntyvät lisäkustannukset tulisi korvata vain niille kouluille, jotka tarjoavat kyseisiä palveluita. Oppilaskohtaisten tukien laskuperusteissa pitää kuitenkin pyrkiä yksinkertaisuuteen. Ei ole mitään järkeä alkaa laskea erikseen jokaisen yksittäisen oppilaan opetuksesta aiheutuvia kuluja. Käytetään mieluummin laskentabyrokratiaan menevät rahat ryhmäkokojen pienentämiseen tai koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen.
Toivottavasti Jarnilan avaus tukien uudelleenarvioinnista johtaa myös erityyppisten koulujen kokonaiskustannusten tarkasteluun. Opetusviraston toimintakertomuksen (2011) mukaan yksityiskoulussa yksi oppilas tulee kokonaiskustannuksiltaan keskimäärin noin kymmenen prosenttia (700 euroa) halvemmaksi vuodessa kuin kaupungin koulussa. Ero on melko suuri.
Toivottavasti Jarnilan avaus johtaa myös oppilaiden, opettajien ja meidän vanhempien tyytyväisyyden mittaamiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen. Esimerkiksi vaikuttaa siltä, että yksityiskoulujen tapaan kaupungin kouluissa kannattaisi antaa rehtoreille ja johtokunnille enemmän valtaa päättää opetuksen järjestämiseen ja muun muassa tilojen käyttöön liittyvistä asioita.
Yhteistyötä tulisi lisätä eikä sen pitäisi antaa kaatua henkilötasolle. Yhteistyö opetustoimen ja yksityiskoulujen välillä sekä koulujen välillä ylipäätään tekee koulunkäynnistä tasapuolisempaa ja rikkaampaa, mikä näkyy myös tuloksissa.
*Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 24.9.2012